latekoelawsonhellu

Olemme tekemässä tärkeää päätöstä, kun päätämme haluammeko, että Oulunsalon kunta osallistuu monikuntaliitokseen vai ei. Tätä päätöstä tehdessämme meidän ei tule miettiä mikä on meille itsellemme parasta vaan mikä on parasta Oulunsalolle ja mikä on parasta ennen kaikkea kaikille oulunsalolaisille.

Jos monikuntaliitos ei toteudu, on vaarana, että Oulun seudusta tulee riitelevien ja kilpailevien kuntien keskittymä. Riitelyyn, itsekkyyteen ja keskinäiseen kilpailuun sekä kateuteen meillä ei ole enää varaa, ei myöskään siinä tapauksessa, että monikuntaliitos toteutuu. Nyt vaaditaan kaikilta alueen päättäjiltä avoimuutta, rehellisyyttä sekä ennen kaikkea yhteistyökykyä, olemmehan yhdessä miettimässä sitä, muodostaanko uusi kunta vai ei.

Monikuntaliitosselvityksessä mukana olevista kunnista useat ovat
enemmän tai vähemmän kriisikuntia. Esimerkiksi Oulunsalo kunnan talous on ollut viisi vuotta peräkkäin alijäämäinen. Nyt Oulunsalon tulos on ensimmäisen kerran viiden vuoden jälkeen plussalla. Positiivista tulosta vuodelta 2009  on yhteensä 75000€. Tällä ei kuitenkaan pystytä turvaamaan palveluita asukkaille edes samassa mitassa kuin tänä päivänä.

Oulunsalo peruspalveluja joudutaan leikkaamaan leikkaustarpeen ollessa joka sektorilla 3 - 4 %. Siten Oulunsalossa ei voida taata enää palvelujen laatua eikä kaikilta osin edes niiden riittävyyttä. Samoin paine kunnallisverotuksen nostamiseen on edelleenkin olemassa vaikka kunnallisveroa vasta nostettiin. Kunnan omat toimenpiteet pelkästään eivät riitä tämän tilanteen ratkaisuksi. Kunnan tärkein tehtävä ei ole saada mahdollisimman paljon säästöjä aikaan tai pysyä itsenäisenä hinnalla millä hyvänsä.

Palveluiden turvaaminen kuntalaisille on kunnan tärkein perustehtävä. Uuden kunnan tavoitteena on parantaa kaikkien monikuntaliitokseen osallistuvien kuntien toimintakykyä ja kykyä vastata kuntalaisten palveluista. Uskon, että meillä kaikilla monikuntaliitokseen osallistuvien kuntien päättäjillä, niin oulunsalolaisilla kuin oululaisillakin, on sama halu ja tavoite eli turvata hyvät peruspalvelut sekä tasa-arvoinen kuntaverotus kaikille Oulun seudun asukkaille.

Samoin alueen kilpailukyvystä ja houkuttelevuudesta huolehtiminen on meidän kaikkien edun mukaista. On tärkeää päästä kehittämään koko Oulun seutua yhdessä, jotta lisäämme alueen elinvoimaa ja vetovoimaa sekä saamme tänne lisää yrityksiä ja sitä kautta myös paljon niitä kaivattuja työpaikkoja.

Oulunsaloa tai muita monikuntaliitoksessa mukana olevia kuntia ei liitetä suoraan Ouluun, vaan kaikki mukana olevat kunnat lakkautetaan ja niistä muodostetaan yhdessä uusi kunta nimeltään Uusi Oulu. Yhdistämällä Oulun seudun kunnat yhdeksi isoksi uudeksi Ouluksi luomme todellisen Pohjois-Suomen pääkaupungin ja vastavoiman etelän suurille keskuksille. Toivon, että monikuntaliitos toteutuu, jotta pystyisimme turvaamaan alueen nykyisille ja myös tuleville asukkaille hyvän elämän. Nyt tehdään päätöksiä tulevaisuuden turvaamiseksi.

Voi hyvänen aika, tämä alkaa olla jo lähes naurettavaa vaikkei kyllä oikeasti naurata.

SDP:n uusi linjaus on, että maahanmuuttajien tulee olla ”maassa maan tavalla”? Millä tavalla?

Kieli pitää siis osata ja työtä pitää tehdä. Kaikki kantasuomalaisethan ovat siis työssä vai mikäs se työttömyysprosentti olikaan? Ai niin, maahamuuttajathan eivät siis HALUA tehdä työtä toisin kuin kantaväestö. Kielenoppiminenkin lienee vain maahanmuuttajasta kiinni, kielenopetusta kun aivan riittäväsi tarjolla. Vai onko?

Olisko syytä sunnata sormi välillä maahanmuuttajista muualle ja miettiä toimiiko kotouttaminen kielenopetuksineen riittävän hyvin? Ovatko kaikki työnantajat valmiita palkkaamaan maahanmuuttajan ja ovatko kaikki onnellisesti työssäolevat valmiita hyväksymään maahanmuuttajan työkaverikseen? Ihan oikeasti.

Viimeaikaiset tapahtumat valtakunnan politiikassa ovat saaneet minutkin epäilemään oikeasti politiikan ja politiikkojen luotettavuutta. Vaalirahakohut ja lahjontaepäilyt eivät mielestäni kuulu siihen poliittiseen kulttuurin, johon olen Suomessa oppinut luottamaan ja josta olen ollut ylpeä. Suomen pitäisi olla yksi maailman vähiten korruptoituneista maista, mutta liekö sekään siis enää totta. On ollut todella ikävää huomata kuinka johtavat, valtion asioista päättävät poliitikot sortuvat ahneuteen ajaessaan omaa etuaan, sen sijaan että muistaisivat kenen asialla he oikeasti eduskunnassa ovat.

Sinänsä en vastusta vaalikampanjoiden rahallista tukemista, kunhan se tehdään täysin avoimesti. Silloin siihen ei kuulu nytkin varsin yleisesti esiintynyttä ajoittaista muistamattomuutta tai jopa suoranaista valehtelua. Kyllä äänestäjän täytyy tietää kenen asialla hänen edustajansa oikein on.

Olen myös seurannut hämmentyneenä Vihreiden kannanottoja meneillä olevaan kriisiin. Toisaalta ymmärrän puheenjohtajan ja muiden johtohenkilöiden esille tuoman kannan siitä, ettei hallituksesta erota. Tottahan toki hallituksessa voidaan oppositiota paremmin vaikuttaa niihin meille tärkeisiin asioihin, kuten esimerkiksi työn alla olevaan vaalirahoituslainsäädäntöön. Toisaalta kuitenkin on vaikeaa ymmärtää sitä, miten voidaan samanaikaisesti julistaa täyttä luottamusta juuri vaalirahakohussa tai lahjusepäilyissä ryvettyneitä hallituskumppaneita kohtaan. Hallituksessa ei pidä pysyä millä hinnalla tahansa. Olisiko siis hallitukseen osallistumista kuitenkin harkittava hieman tarkemmin?

Olen itsekin osallistunut jo useampiin vaaleihin ehdokkaana ja tiedän, että nykyinen kampanjointi kysyy rahaa. Tietysti tuntuu epäreilulta, että toisilla on laittaa rahaa vaalityöhön enemmän kuin toisilla. Olisi paljon reilumpaa, jos kaikki ehdokkaat seisoisivat samalla viivalla vaikka juuri vaalirahoituksen suhteen. Katsottaisiin, kuka oikeasti on paras ja pätevin, ei sitä, kenellä on varaa kaikkein näyttävimpään kampanjaan. Tällaista tilannetta kuitenkaan tuskin koskaan tulee. Ja onneksi raha ei sentään aina ratkaise vaalitulosta.

Kaiken tämä keskellä uskoa politiikkaan pitävät yllä kuitenkin mm. ne tuntemani henkilöt, joiden kanssa olen osallistunut eri vaaleihin. Suurilla rahoilla näitä vaalikampanjoita ei ole tehty mutta sitäkin suuremmalla innolla ja palavalla halulla tehdä töitä meidän kaikkien hyväksi. Toivottavasti tämä into ja halu tehdä hyvää työtä eivät häviä kaiken tämän kohun alla.

Pääsin osallistumaan maaliskuun lopussa Euroopan Vihreiden puoluekokouksen eli kongressiin Brysselissä. Paikalla oli noin 1000 vihreää kaikkialta Euroopasta. Suomesta osallistujia oli n. 30, puolueen työntekijöitä, eurovaaliehdokkaita ja muita asioista kiinnostuneita. Kongressin yhteyteen oli järjestetty Vihreiden eurovaaliehdokkaille tutustumis-/koulutustilaisuus eurovaaleja ajatellen.

Kongressi oli koko Euroopan yhteinen vaalikampanjan avaustilaisuus, jossa hyväksyttiin Euroopan vihreiden eurovaaliohjelma, manifesti, jota myös Euroopan New Green Dealiksi kutsuttiin.  Manifestin keskeisiä asioita olivat: investointien lisääminen koulutukseen ja tutkimukseen, työntekijöiden oikeuksien vahvistaminen, köyhyyden poistaminen, reilun kaupan edistäminen, ihmisoikeuksien puolustaminen torjumalla rikollisuutta, maahanmuuton näkeminen mahdollisuutena ei uhkana, turvapaikanhakijoiden suojelu sekä EU:n päätöksenteon läpinäkyvyyden lisääminen.

Koko matkan ja kongressin antiin olin erittäin tyytyväinen. Oli hienoa päästä tapaamaan vihreitä politiikkoja sekä Suomesta että Euroopasta ja eurooppalaisten johtavien vihreiden poliitikkojen puheita oli hienoa kuunnella.  Matka nosti sopivasti vaalitunnelmaa ylös.

Latekoe ja EU:n Vihreän parlamenttiryhmän puheenjohtaja Daniel Cohn-Bendit

Olin jakamassa Ruusuja Naisille Oulun kaupunginteatterilla lauantaina 7.3. Naistenpäivän aattona sekä sunnuntaina 8.3. varsinaisena Naistenpäivänä Hyvän mielen talolla. Vastaanotto oli erinomainen. Moni tuli jopa halaamaan kiitokseksi! Sain myös jälkeenpäin muutaman sähköpostiviestin, jossa kiitettiin ruususta.

Olen kierrellyt mm. Oulussa ja viikonloppuna Kuusamossa, Taivalkoskella ja Pudasjärvellä tapaamassa ihmisiä. Olen keskustellut heidän kanssa monista asioista. Monet ovat huolissaan vanhusten ja lapsiperheiden asemasta, mm. siitä, että vanhusten luona käyvät kodinhoitajat vaihtuva tiheästi. Siten aina uudet työntekijät joutuvat uudestaan ja uudestaan opettelemaan jokaisen asiakkaan tarpeet. Tämä ei liene kenenkään etu. Myös lääkäripula puhututtaa ihmisiä.