Näiltä sivuilta voit lukea kirjoittamiani ja julkaistuja artikkeleita sekä muita juttuja.
Maahanmuuttajia, ollako vai eikö olla?
Suomi on muuttunut viimeisten vuosikymmenien aikana pikkuhiljaa yksikulttuurisesta maasta monikulttuuriseksi. Sen huomaa tänä päivänä jo katukuvasta, vaikka muutos ei ole ollut niin voimakasta kuin monessa muussa maassa. Vaikka meistä täällä asuvista Suomi olisi maailman paras maa ja vaikka katukuvasta joskus toisin voisi päätellä, Suomi ei muualta maailmasta katsottuna kuitenkaan ole kovin vetovoimainen useaan suureen Keski-Euroopan maahan verrattuna. Siitä pitää myös tiukka lainsäädäntömme huolen. Vihreät ovat kuitenkin sitä mieltä, että maahanmuuttoa nimenomaan EU-maiden ulkopuolelta tulee edelleen lisätä, koska Suomea uhkaa lähivuosina pula ammattitaitoisista työntekijöistä.
Mutta ei suinkaan riitä, että tänne pyritään samaan uusia maahanmuuttajia, vaikka se onkin erittäin tärkeää. Syyt siihen, miksi itse kukin muualta tänne Suomeen sitten tulee, ovat erilaisia. Joku tulee perhesyistä, joku turvapaikanhakijana, joku työn vuoksi tai opiskelemaan ja joku kenties vielä jostain muusta syystä. Syyt maahanmuuttoon eivät ole tärkeitä. Tärkeintä on se, että maahanmuuttajat hyväksytään osaksi yhteiskuntaa, työelämää, opiskelukaveriseksi tai naapureiksi. Syrjäytymistä tulee ehkäistä kaikin tavoin, se ei ole kenenkään etu. Tässä kielenopiskelu, koulutus ja työ ovat avainasemassa.
Jo maassa asuvien maahanmuuttajien työllisyystilanteeseen tulee kiinnittää huomiota. Muualla suoritettujen tutkintojen rinnastamista täällä suoritettuihin tutkintoihin täytyy edelleen tehostaa. Täällä suoritettujen tutkintojen pitäisi itsestään selvästi olla samanarvoisia, on sen suorittanut sitten alkuperäinen suomalainen tai muualta tullut. Näin ei aina ikävä kyllä ole mutta onneksi on niitäkin työnantajia, jotka ennakkoluulottomasti palkkaavat työhön myös maahanmuuttajia.
Sopeutuminen Suomeen ja suomalaiseen yhteiskuntaan ei kuitenkaan tarkoita sitä, että oma kulttuuri tulee unohtaa. Oma kulttuuri on osa ihmisen identiteettiä ja sitä tulee myös kunnioittaa ja tukea. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa, mitä Suomikin tänä päivänä on, tulee olla tilaa kaikille.
Julkaistu Oulun läänin vihreiden vaalilehti Viherviestissä.
KUNTAKOLUMNI
Onnea uudet nuorisovaltuutetut!
Elämme demokratian kannalta monella tapaa mielenkiintoista aikaa. Presidentinvaalissa käydään toista kierrosta, josta ennustetaan kahden jäljellä olevan ehdokkaan välille tiukkaa kamppailua. Kaikki äänioikeutetut eivät kuitenkaan syystä tai toisesta halua käyttää äänioikeuttaan. Syitä siihen on tietysti monia. Yksi syy lienee kuitenkin se, että äänioikeutta ei koeta enää kansalaisoikeudeksi eikä edes kansalaisvelvollisuudeksi.
Joka paikassa maailmassa ei tilanne ole samanlainen. On vielä monia maita, joissa ihmiset eivät voi äänestää vaikka kuinka niin haluaisivatkin. Tai äänestää voi, mutta sotilaat vahtivat vieressä, äänestätkö oikeaa henkilöä. Tai äänestysuurnat ovat jo täynnä valmiiksi täytettyjä äänestyslippuja, ennen kuin äänestys on itsessään päässyt alkamaankaan. Meillä on sentään mahdollisuus edes pieneltä osaltamme vaikuttaa, kuka tätä maata seuraavat kuusi vuotta johtaa.
Kunnallisella tasolla demokraattisesti vaaleilla valittu valtuusto käyttää ylintä päätösvaltaa. Kunnallisen demokratian toteutumisen kannalta on tärkeää, että viranhaltijat valmistelevat huolellisesti ne asiat, jotka lautakuntien, hallituksen tai valtuuston päätettäviksi tulevat. Valtuutetuilla tulee olla käytössään tarvittava tieto asiasta, jotta he tietävät mistä päättävät. Päätöksenteon jälkeen viranhaltijoiden tulee toteuttaa niitä päätöksiä, jotka valtuusto on tehnyt, vaikka ne eivät aina miellyttäisikään. Jos näin ei tehdä, valtuuston voi heittää romukoppaan yhdessä demokratian kanssa.
Oulunsalossa on tehty historiaa siinä, että kuntaamme on valittu ensimmäinen nuorisovaltuusto. Tämä on yksi keino, jolla nuoret pääsevät itse sanomaan sanansa heille tärkeisiin asioihin. Hienoa on se, että mukana on ala-asteikäisiäkin lapsia. Myös heillä on tärkeää asiaa, jos heitä vain kuunnellaan. Äänestämällä nuorisovaltuustovaaleissa ja toimimalla nuorisovaltuustossa nuoret opettelevat käyttämään demokratian heille antamaa äänioikeutta, vaikuttamaan asioihin sekä kantamaan niistä vastuuta yhdessä. Toivottavasti me aikuiset emme väheksymällä ja huonolla esimerkillä mene lannistamaan heitä, jotta he haluaisivat olla mukana yhteisten asioiden hoidossa vielä aikuisenakin.
Julkaistu Oulunseutu-lehdessä tammikuussa 2006
KUNTAKOLUMNI
Ettei kaikkein tärkein unohtuisi
Suomen kunnissa eletään tällä hetkellä suurta murroskautta. Useat kunnat yhdistyvät vuodenvaihteessa uusiksi suuremmiksi kokonaisuuksiksi keppien ja/tai porkkanoiden innoittamana ja toiset yrittävät etsiä palveluiden järjestämiseksi järkeviä yhteistyömuotoja mm. lähikuntien kanssa. Koska useiden kuntien talous on todella tiukalla, on varmaan aivan järkevää tehdä uudistuksia palvelurakenteisiin. Kunnan perustehtävänä on huolehtia siitä, että kuntalaiset saavat tarvitsemansa palvelut. Siihen, kuinka kunta näistä palveluistaan huolehtii, onkin sitten useita erilaisia vaihtoehtoja.
Tässä yhdistymisen ja yhteistyön huumassa on vain se vaara, että unohtuu se kaikkein tärkein eli kuntalainen ja hänen tarpeensa. On tärkeää, että palvelut tuotetaan tehokkaasti ja halvalla. Mutta jos ne eivät enää vastaa niihin tarpeisiin, joita kuntalaisilla on, kenen etua tässä oikein ajetaan?
Esimerkiksi on hienoa ajatella, että päivähoitopaikan voi saada muualtakin kuin omasta kotikunnasta (nytkin tämä on toki mahdollista). Eli vanhemmat voivat viedä lapsensa helposti hoitoon vaikka lähellä omaa työpaikkansa olevaan päiväkotiin. Mutta entä jos uudistus tarkoittaakin sitä, että lapsi voi saada hoitopaikan toisen kunnan alueelta, vaikka vanhemmat haluaisivat sen omasta kotikunnastaan? Useat vanhemmat arvostavat mm. sitä, että lapsi tutustuu jo päivähoidossa tuleviin koulukavereihinsa ja omaan lähiympäristöönsä.
Tai jos vanhusten hoitoa ei järjestetäkään enää oman kunnan alueella vaan palvelut kokonaisuudessaan ostetaan joltain toiselta kunnalta ehkä pitkän ja vaikean kulkumatkan päästä? Koska kaikilla ei ole omaa autoa, miten sitten esim. vierailut puolison luona onnistuvat? Sosiaalisen verkoston merkitystä kuntoutumisessa ei saa unohtaa.
Nämä em. esimerkit voivat tuntua pieniltä ja merkityksettömiltä asioilta tässä suuressa muutoksessa, mutta yksittäisen kuntalaisen kohdalla niillä voi olla suuri vaikutus elämisen laatuun. Kuntalaisten parhaaksihan tässä yritetään toimia vai yritetäänkö?
Julkaistu Oulunseutu-lehdessä 18.10.2006
FORUM 24
1. Syntymäaika, -paikka ja nykyinen kotikunta?
Olen syntynyt v.1962 Togossa, nykyinen asuinpaikka Oulunsalo
2. Koulutus ja ammatti?
Koulutukseltani on tietoliikenneinsinööri ja ammatiltani Design Engineer
3. Nykyinen perhe (nimeltä mainiten vain puoliso)?
Vaimo Anna-Maija ja 18v, 16v sekä 12 v lapset
4. Tärkein vaaliteemasi?
Haluan tehdä työtä tasa-arvoisen yhteiskunnan puolesta, jossa jokainen ihminen on arvokas. Minulle erityisen tärkeitä asioita ovat ihmisten hyvinvointi, lapsiperheiden tilanne, koulutus ja opiskelijoiden asema, vanhukset, työttömät, maahanmuuttajat sekä kestävä kehitys.
5. Miten kehittäisit Oulun seutua kansanedustajana?
Laadukkaat peruspalvelut on turvattava kaikille sekä Oulun seudulla että koko Oulun läänin alueella. Ammatillista koulutusta, ammattikorkeakoulua ja Oulun yliopistoa tulee edelleen kehittää tukemaan Pohjois-Suomen osaamista ja luovuutta. Siten luodaan mahdollisuuksia uusien työpaikkojen syntymiselle ja pysymiselle koko Pohjois-Suomessa.
OULU-lehti
1. Mitkä ovat elämäsi kolme tärkeintä asiaa?
Perheen hyvinvointi, mielekäs työ ja vapaus toimia esimerkiksi politiikassa
2. Miksi pyrit eduskuntaan?
Haluan tehdä työtä tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta, jossa jokainen ihminen on tärkeä. Haluan osoittaa, että maahanmuuttajatkin voivat toimia tässä yhteiskunnassa täysvaltaisena jäsenenä. Eduskuntaan tarvitaan ainakin yksi maahanmuuttaja.
3. Kenen puoleen käännyt pulmatilanteissa?
Vaimon, vanhempien, sukulaisten ja ystävien puoleen.