Olen kierrellyt mm. Oulussa ja viikonloppuna Kuusamossa, Taivalkoskella ja Pudasjärvellä tapaamassa ihmisiä. Olen keskustellut heidän kanssa monista asioista. Monet ovat huolissaan vanhusten ja lapsiperheiden asemasta, mm. siitä, että vanhusten luona käyvät kodinhoitajat vaihtuva tiheästi. Siten aina uudet työntekijät joutuvat uudestaan ja uudestaan opettelemaan jokaisen asiakkaan tarpeet. Tämä ei liene kenenkään etu. Myös lääkäripula puhututtaa ihmisiä.
Monet tapaamistani ihmisistä ovat olleet myös sitä mieltä, että kansanedustajat unohtavat annetut lupaukset heti kun ovat päässeet eduskuntaan. Toivottavasti nämä vaalit palauttavat heidän uskonsa politiikkaan ja politiikkoihin. Monet ovat olleet ilahtuneita myös siitä, että maahanmuuttajia on ehdolla ja nähneet sen merkkinä demokratian toimivuudesta. He ovat toivottaneet minulle kovasti onnea ja menestystä. Eduskuntaan on siis ehdolla myös toisenlainen vaihtoehto!
Valitettavasti itsekin olen sitä mieltä, että harva politiikkaan päässyt pystyy ylläpitämään lupauksiaan. Kyseessä on kuitenkin puoluejärjestelmä, jossa kunkin puolueen ensisijainen tarkoitus on itsensä säilyttäminen ja kannattajiensa määrän kasvattaminen. Tämä usein tarkoittaa, että yksittäiset lupaukset jäävät puolueohjelman alle.
Yhteiskuntamme on valitettavasti melkoisen tulosvastuullista. Ihmisyys ja toisesta välittäminen eivät ole sellaisia suureita, joita voi helposti seurata raporteissa, kun taas budjetit ja kustannustehokkuus ovat. Miten määritellä vanhuksen laitoksessa viettämän elämän arvo?
Kansanedustajien on entistä helpompi unohtaa vaikeat lupaukset vähäosaisempien huomioinnissa tilanteen pahentuessa seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana. Nyt eläköityvät ikäluokat ovat seuraavia vanhuksia, ja jos nyt kommentoidaan ja seurataan yksityistettävää ja/tai ulkoistettavaa vanhuspalvelua, mikä on tilanne lähiaikoina?
Valitettava tosiasia on, että yhteiskunnan palvelut maksavat. Mikäli joku löytää sopivan kaavan Suomen tulevien vanhusten inhimilliselle, elämää kunnioittavalle ja kustannuksiltaan järkevälle hoidolle, tervemenoa seuraaviin Nobel-karsintoihin.
Tuota kaavaa vaikeuttaa se toinen, ikävämpi kaava, jossa todetaan: voidaan tehdä nopeasti, hyvin tai halvalla – valitse niistä kaksi.
Latekoe, suosittelen tutustumaan Oulun vanhuskoteihin – sekä yksityisvaroin että julkisvaroin toimiviin. Mikäli haluat todella olla yhteiskunnallemme ainoastaan kokemuksiaan, historiaa ja tarinoita antavien edistäjä, joudut ikävän laskutoimituksen eteen. Jos pystyt tarjoamaan siihen ratkaisun, äänestän sinua presidentiksi.
Oulussa näkyy olevan näyttävämpää suunnitella joukkotapahtumien pitopaikkoja tai maanalaisia parkkipaikkoja kuin esim. vanhusten tulevaisuutta – ehkä on mukavampaa ajatella että itse ei tarvitse viettää viimeisiä vuosiaan ilman sukulaisia Hiirosessa. En tiedä, toivottavasti ei ole näin.
Huomaan valittavani paljon. Pahoittelen 🙂 Pessimistiluonne…
Saadaan toinenkin kirjoitus :-). Joonas puhuu (kirjoittaa) asiaa. Mitenkähän saadaan eläkkeet ns. suurille ikäluokille? Alkanee olla aika miettiä tosissaan.