Viimeaikaiset tapahtumat valtakunnan politiikassa ovat saaneet minutkin epäilemään oikeasti politiikan ja politiikkojen luotettavuutta. Vaalirahakohut ja lahjontaepäilyt eivät mielestäni kuulu siihen poliittiseen kulttuurin, johon olen Suomessa oppinut luottamaan ja josta olen ollut ylpeä. Suomen pitäisi olla yksi maailman vähiten korruptoituneista maista, mutta liekö sekään siis enää totta. On ollut todella ikävää huomata kuinka johtavat, valtion asioista päättävät poliitikot sortuvat ahneuteen ajaessaan omaa etuaan, sen sijaan että muistaisivat kenen asialla he oikeasti eduskunnassa ovat.
Sinänsä en vastusta vaalikampanjoiden rahallista tukemista, kunhan se tehdään täysin avoimesti. Silloin siihen ei kuulu nytkin varsin yleisesti esiintynyttä ajoittaista muistamattomuutta tai jopa suoranaista valehtelua. Kyllä äänestäjän täytyy tietää kenen asialla hänen edustajansa oikein on.
Olen myös seurannut hämmentyneenä Vihreiden kannanottoja meneillä olevaan kriisiin. Toisaalta ymmärrän puheenjohtajan ja muiden johtohenkilöiden esille tuoman kannan siitä, ettei hallituksesta erota. Tottahan toki hallituksessa voidaan oppositiota paremmin vaikuttaa niihin meille tärkeisiin asioihin, kuten esimerkiksi työn alla olevaan vaalirahoituslainsäädäntöön. Toisaalta kuitenkin on vaikeaa ymmärtää sitä, miten voidaan samanaikaisesti julistaa täyttä luottamusta juuri vaalirahakohussa tai lahjusepäilyissä ryvettyneitä hallituskumppaneita kohtaan. Hallituksessa ei pidä pysyä millä hinnalla tahansa. Olisiko siis hallitukseen osallistumista kuitenkin harkittava hieman tarkemmin?
Olen itsekin osallistunut jo useampiin vaaleihin ehdokkaana ja tiedän, että nykyinen kampanjointi kysyy rahaa. Tietysti tuntuu epäreilulta, että toisilla on laittaa rahaa vaalityöhön enemmän kuin toisilla. Olisi paljon reilumpaa, jos kaikki ehdokkaat seisoisivat samalla viivalla vaikka juuri vaalirahoituksen suhteen. Katsottaisiin, kuka oikeasti on paras ja pätevin, ei sitä, kenellä on varaa kaikkein näyttävimpään kampanjaan. Tällaista tilannetta kuitenkaan tuskin koskaan tulee. Ja onneksi raha ei sentään aina ratkaise vaalitulosta.
Kaiken tämä keskellä uskoa politiikkaan pitävät yllä kuitenkin mm. ne tuntemani henkilöt, joiden kanssa olen osallistunut eri vaaleihin. Suurilla rahoilla näitä vaalikampanjoita ei ole tehty mutta sitäkin suuremmalla innolla ja palavalla halulla tehdä töitä meidän kaikkien hyväksi. Toivottavasti tämä into ja halu tehdä hyvää työtä eivät häviä kaiken tämän kohun alla.