Nyt alkaa tuntumaan, että tämä maa on lopullisesti sekaisin.

Rasistit saavat poliisin suojeluksessa ”turvata” katuja eikä rikollinen taustakaan haittaa, kansanedustajat ja jopa ministerit kehuvat reippaita suomalaisia miehiä tästä. Kiitos Joensuu, että olet sanoutunut irti tästä!

Poliisit puhuvat tapahtuneista tai tapahtumatta jääneistä ristiin, eikö kukaan tunnu ottavan vastuuta yhteisestä tiedotuslinjasta. Jonkinlainen joukkohysteria on vallannut osan ihmisistä. Poliisit olivat ennen ihmisten turvana, nyt apua ei kannata heiltä enää edes toivoa, varsinkaan jos poikkeat ulkoisesti peruskanta-suomalaisesta.

Naisten kaltoinkohtelu on kuulema alkanut Suomessa nyt tässä perheväkivallan luvatussa maassa, kun maahan on tullut turvapaikanhakijoita. Pahimpia julistajia tässä ovat ne, jotka suureen ääneet kuuluttavat ”suojelevansa” naisia mutta samanaikaisesti toivovat raiskausta kenelle tahansa naiselle, joka uskaltaa tuoda esille omat mielipiteensä tai vaikka vaan sattuu olemaan presidentin puoliso. Mitä mahtavat tehdä ”omille” naisilleen?

Erityisesti minua surettaa se, että Suomi on ollut naisten ja miesten tasa-arvon lippulaiva maailmassa. Näinkö todellista se on ollutkin, kun vähän pintaa raaputtaa, todelliset ajatukset tulevat sieltä esiin, eli naisen paikka tulee olla edelleenkin hellan ja nyrkin välissä. Aikaisemmin nämä ajatukset on sentää yritetty pitää piilossa ja hävetä.

Some syytää sontaa silmille, erityisesti, jos uskallat toivoa, että kaikilla ihmisillä, erityisesti maahanmuuttajilla ja naisilla, olisi ihmisarvo. Eikä pelkästään some vaan tavalliset ihmiset, jotka ovat tähän saakka osanneet käyttäytyä asiallisesti, alkavat mekkaloida ja huudella herjauksia julkisesti mitään häpeämättä ihan vaan siksi, että joku sattuu olemaan erivärinen. Ihan kuin se antaisi oikeutuksen huonolle käytöselle.

Suomi on minulle tärkeä maa ja olen halunnut tehdä osani sen hyväksi. Täällä on pääsääntöisesti ollut hyvä asua, lukuunottamatta joidenkin rasistien tai muuten vaan värisokeiden pöljäilyä. Olen kasvattunut ja kouluttanut lapseni niin, että myös he tekevät osansa tämä maan hyväksi. Pitääkö minun nyt kantaa siitä syyllisyyttä tai vastavuoroisesti kiitollisuutta, että olen kerran asettunut tähän maahan asumaan ja uskaltanut kasvattaa lapseni täällä? Enkö minä saa vain olla ja elää niin kuin muutkin suomalaiset?

Osoitan syyttävän sormeni Timo Soiniin ja Perussuomalaisiin. Timo Soinin haave ministeriydestä oli niin hirvittävä, että hän antoi pahalle pikkusormen ja otti puolueeseen nämä räyhähenkiset rasistit. Toisaalta hänkään ei varmaan tajunnut ihan kokonaan, mitä siitä seuraa. Nyt pahaa on paha panna takaisin pulloon, kun on sen sieltä vapaaksi päästänyt. Ja niin kauan kuin saa ajella ministeriaudilla ja matkustella maailmalla tapaamassa isoja herroja, on Soiniltakaan turha odottaa tämän takin kääntämistä. Kaikki muuthan on jo käännetty.

Suren Suomen ja kaikkien suomalaisten puolesta. Hieno maa on pilattu.